Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

Sukuhaarat - Karjala

 

Hyytiäiset Muolaassa ja Heinjoella / Eeva-Liisa Tenhunen


Lemmikit kattoivat vaaleansinisenä mattona Muolaan hautausmaan rinteitä vuoden 2001 keväänä, kun kävin äitini syntymäpitäjässä kotiseutumatkalla. Ajatuksiini pulpahti outo mielleyhtymä. - Esivanhempien henget nousevat lemmikkeinä Muolaan kalmiston mullasta. Ja ajatuksenvirta jatkui. - Lemmikki on englanniksi foget-me-not eli - älä unohda minua. Ehkä juuri se, että emme unohtaisi niitä sukumme jäseniä, jotka ovat eläneet meitä ennen, on yksi niistä pontimista, minkä vuoksi minusta on tullut genealogi. 

Kustaa Vaasa tuskin ajatteli tulevia sukututkijoita, kun hän ryhtyi pitämään valtakunnassaan tarkkaa tilinpitoa verotulosta. Näiden voudinluetteloiden kautta kuitenkin voimme jäljittää usean suomalaisen talonpoikaissuvun esipolvet aina 1540-luvulle asti. Näin on myös Karjalan Kannaksen Hyytiäisen suvun laita. Muolaan Kopralan kylässä oli kolme Hyytiäisten taloa. Näistä taloista on sitten kasvanut 450-vuoden aikana suuri suku, jonka eri haarat ulottuvat moniin Kannaksen pitäjiin. 
Muolaan ja Heinjoen Hyytiäisten sukutauluja on tällä hetkellä kasassa jo yli kolmetuhatta. Nimimäärä on kohonnut jo yli 20.000. Tämä valtava aineisto on sen vuoksi päätetty jakaa kahteen osaan. Seuraava Hyytiäisten sukukirja sisältää Muolaan Hyytiäiset, joita on kaksi sukuhaaraa, Peikolan ja Kuusaan Hyytiäiset. Kummankin alkukoti on Heinjoen Kopralassa.

1700-luvun alkupuolella Peikolan kylään, sen autiotiloille on tullut Pietari Hyytiäisen kuusi poikaa. Tuomas, Yrjänä, Lauri. Pietari, Antti ja Mikko. Heidät on vuoden 1723 henkikirjassa merkitty sukunimellä Pärssinen, mikä johtunee Peikolan kylän osan nimestä. Isä Pietari on kaikella todennäköisyydellä 1680-1894 Kopralan manttaaliluetteloissa esiintyvä Pietari Mikonpoika. Manttaali eli myllyveroa joutui maksamaan 1600-luvulta lähtien jokainen aikuinen, jonka ikä oli 16-65 vuotta.. Luettelot eivät kuitenkaan kerro aina kaikkien talossa asuneiden henkilöiden nimiä. Usein vain mainitaan isäntä, joka on maksanut myllyveron vaikkapa seitsemästä hengestä. Talon isäntä tunnetaan, mutta ei välttämättä emäntää nimeltä. Vasta kun ryhdyttiin pitämään tarkkaa kirkollista väestöluetteloa, naiset ja tyttäret saavat identiteetin. 

Ruotsin vallan ajalta läänintilejä, joihin manttaaliluettelokin kuuluvat on tallella aina vuoteen 1707. Suuri Pohjan Sota kuitenkin keskeytti henkikirjojen pidon. Niinpä Muolaaseen jää 16-vuoden aukko henkikirjaluetteloihin, sillä vasta Karjalan jouduttua Uudenkaupungin rauhassa 1721 Venäjälle, uudet valtaapitävät laativat vuonna 1723 ns. revisiokirjan, henkiluettelon Muolaan veroamaksavista asukkaista.
Muolaan sukututkimuksen vaikeuksia on se, että kirkonkirjat ovat täällä puutteelliset. Ensimmäinen rippikirja on neljän vuoden ajalta 1736-40. Pikkuvihan aikana kirjoja ei pidetty ja vasta vuodesta 1755 alkaa Muolaassa yhtenäinen rippikirjasarja. Revisiokirjan 1723 jatkeena Muolaasta löytyy vuodesta 1724 lähtien syntyneiden- vihittyjen ja kuolleiden kirjat. Nämä kirkon historiankirjat täydentävät niitä tietoja, joita saamme rippikirjoista. 1760-luvulla Muolaan kirkko paloi ja sen mukana tuhoutui myös syntyneiden luettelot vuosilta 1775-1779, vihittyjen luettelot vuosilta 1762-1775 ja kuolleiden luettelot vuosilta 1767-1779. 
Vasta 1800-luvulla papit alkoivat merkitä kirkonkirjoihin henkilöiden patronyymit. Jos samaan aikaan samassa kylässä asui viisikin Matti Hyytiäistä, on hyvin tarkkaan tutkittava, kenen poika kukin oikeastaan oli. Ja naisten kohdalla, kun heidät oli naitu muualle, sukututkimus on ollut jännittävää salapoliisityötä, hidasta, mutta antoisaa.

Peikolasta ja Passilasta evakkoon muuttaneet Hyytiäiset voivat ylpeillä siitä, että heidän isänsä ovat viljelleet ja harjoittaneet sivuelinkeinoja Kirkkojärven rannalla 300-vuotta. He ovat Tuomas, Yrjänä ja Pietari Hyytiäisen jälkeläisiä. Lauri Pietarinpoika Hyytiäisen pojista vanhin Matti muutti Saavolaan, Punnusjärven rannalle. Nuorin poika Pärttyli asettui Peikolan naapurikylään Kannilaan 1760-luvulla. Heidänkin jälkeläisensä asuivat edellämainituissa kylissä evakkoon lähtöön asti. Vuosalmen Hyytiäisen alkujuuret ovat niin ikään Peikolassa. 
Kuusaaseen muutti 1700-luvun alkuvuosikymmenenä niinikään Heinjoen Korpalassa eläneen Yrjänä Laurinpoika Hyytiäisen poika Yrjänä Yrjänänpoika. Hänen jälkeläisensä asettuivat Kuusaaseen ja paikkaa ryhdyttiin myöhemmin nimittämään Hyytiäisen mäeksi.

Heinjoen Kopralan, Rättölän ja Pihkalan Hyytiäiset saavat oman sukukirjansa näillä näkymin vuonna 2003-2004. Kopralaa voidaan täydellä syyllä nimittää Hyytiäisten kyläksi. Vielä 1800-luvun alussa rippikirjoissa esiintyvä Kopralan osa Mikkelinmaan on saanut nimensä 1667-1740 eläneestä Mikko Juhananpoika Hyytiäisestä. Aaprahaminmaa on tullut Aapraham Tuomaanpoika Hyytiäisestä (1683-1757) ja Hulkkosenmaa on ollut Antti Matinpoika Hyytiäisen (1645-1757) isännöimä kylänosa. Antti Hyytiäinen on 1723 revisiokirjassa merkitty sukunimellä Hulkkonen. Antin jälkeen Hulkkosenmaan tilukset siirtyivät lankomiehelle Antti Näkille ja se säilyi sitten Näkki-suvun hallussa 300-vuotta.

Rättölän Hyytiäisten juuret ovat nekin Kopralassa. Ongelmallisin tällä hetkellä on Pihkalan Hyytiäisten kantaisä Mikko Hyytiäinen, syntynyt Heinjoen rippikirjojen mukaan vuonna 1694. Hänen kaksi vanhinta lastaan on merkitty syntyneeksi Peikolassa. Kuitenkin Peikolan Mikko Pietarinpoika Hyytiäinen on revisiokirjaan merkitty syntyneeksi vasta 1711. On kuitenkin oltava kriittinen tuon revisiokirjan ikämainintojen kanssa. Talonpojat itse ilmoittivat ikänsä viranomaisille. He saattoivat sanoa syntyneensä silloin kun se ja se hallitsija oli ollut kuninkaana tai silloin kun oli kova nälkätalvi. Ja viranomaiset itse sitten päättelivät miehen iän. 

Muolaan ja Heinjoen Hyytiäisten eri sukuhaarojen ja sukupolvien selvitystyö alkaa olla loppusuoralla. Esivanhemmat ovat jo hyvin kartoitettu, mutta suurin puute tällä hetkellä on niiden sukupolvien kohdalla, jotka ovat syntyneet evakkotaipaleen jälkeen. Ja siksi työryhmämme olisi kiitollinen kaikesta avusta, jonka nykyhetken Hyytiäiset voivat meille tarjota.

Parhain sukuterveisin

Eeva-Liisa Tenhunen

 

 

 

HYYTIÄ JA HYYTIÄINEN: 1500- ja 1600 vuosisadat 

Lähde: Ester Kähönen, Vanha Äyräpää I ja II



VÄ I/101

  • Äyräpääläiset suuntasivat kulkunsa Saimaan lounaisrannikolle ja asuttivat ne. Nimenomaan Ristiinan, Anttolan, Mikkelin ja Juvan seutujen henkilö- ja paikannimistö viittaa selvästi äyräpääläiseen alkuperään. Sieltä tapaamme mm seuraavat Muolaan vanhimmassa verokirjassa vuodelta 1543 mainitut nimet: mm Hyytiäinen (Hyttiäinen). ... 
  • Myöskin Kangasniemen pitäjässä on useita äyräpääläiseen nimistöön kuuluvia, kuten mm Hyytiäinen.

VÄ I/239

  • Vuonna 1571 olivat seuraavien talonpoikien maat Muolaan pitäjässä aatelisten lampuotitiloina: Klaus Åkenpoika Tottin lampuoteja olivat mm Antti Hyytiäinen.

VÄ I/329
25-vuotissota 1570-1595

  • Ne kihlakunnan talonpojat, jotka yhä sodan loppuvaiheessa v 1594 saivat verovapauksia kunnostautumisestaan Tepposen joukoissa, olivat seuraavat:
    • Muolaasta mm: Pekka Hyytiäinen (yhteensä noin 100 henkeä)

VÄ I/380
Lautamiehet

  • Lautamiehistö täydensi itse itsensä. Kihlakunnan talvikäräjiltä vuonna 1680 kerrotaan: Kun Matti Pönkkä ei vanhuuden takia voinut enää istua lautamiehenä, valitsivat lautamiehet hänen tilalleen Matti Laurinpoika Hyytiäisen Kopralasta.

VÄ I/382

    Muolaassa olivat pitkäaikaisimpia lautamiehistön jäseniä mm Lauri Hyytiäinen (1651-1673), Matti Hyytiäinen (1679-1699).

VÄ I/409
Kansa ja veronkantajat

    Silloin tällöin asettuivat veronmaksajat ase kädessä puolustamaan omaisuuttaan kun heiltä tultiin hakemaan kruunun saatavia. Savastilassa emäntä Maria Matintr asettui seiväs kädessä vastustamaan lautamies Matti Hyytiäistä ja kirkon kuudennusmiestä Juhana Raaskaa, vaikka oli kysymys vain 2 viljakapan luovuttamisesta, ja löi lautamiesta seipäällä selkään (v 1688).

VÄ I/440
Kylärajojen selvittelyä

    Muolaankartanon ympärillä oli ulkoilualueita, joiden takia Hästesko joutui monilla käräjillä vastakkain sekä Kopralan kyläläisten että myös Muolaanjärven ympärillä olevien kylien kesken. Kopralan kyläläiset vetosivat vanhaan kihlakunnaoikeuden tuomioon vuodelta 1583, jossa luetellaan Ristseppälän, Kopralan ja Heikurilan raja. Vanhassa kylässä oli vieläkin näkyvissä heidän asuinsijojansa. Kopralan talolliset Lauri ja Mikko Hyytiäinen ym pitivät lujasti puoliaan, ja lopulta (v. 1674) Hästesko suostui tunnustamaan vanhan rajan ehdolla, että kopralalaiset valalla vakuuttivat sen oikeaksi.

VÄ I/641
Kirkossa ja kirkonmäellä

    Muutamat muolaalaiset, Matti Hannunpoika Rämö, Jaakko Ilonen, Jaakko Pärttylinpoika Susi, Antti Hyytiäinen sekä Abraham Hannunpoika taas innostuivat rukouspäivänä vuonna 1653 juomaan häitä niin, että kirkkoonmeno unohtui. Näin rikottu kuninkaan käsky oli sovitettava 40 markalla.

VÄ I/662
Ratsuväki

    Vuosien 1602-1605, 1607-1611 ja 1614-1617 aikana mainitaan Äyräpäässä knaappi- ja ratsumiesluetteloissa mm seuraavat sukunimet:
  • Hyytiäinen (palvellut 12 vuotta) Samat suvut, joita tavattiin jo Tepposen knaappien (1570-1595) joukossa, muodostavat 1600-luvullakin ratsumiesten ydinjoukon. Mm Hyytiäinen on ollut mukana niin kauan kuin äyräpääläistä ratsuväkeä oli ollut olemassa.

VÄ I/687
Ratsutilat

    Sellaisia taloja, joilla oli jo toista sataa vuotta vanhat ratsumiesperinteet, olivat Muolaassa v 1706 maakirjan mukaan ainakin seuraavat jo vuonna 1593 knaappiryyttärien joukossa esiintyneet: mm Kopralassa Mikko Hyytiän ja Samuli Jaakonpojan (Juho Hällön) talot.

VÄ I/723
Väkiluku

    Aiheen tähän Fremlingin kirjeeseen (1680) oli antanut se, että hän oli havainnut Muolaan, Kivennavan ja Uudenkirkon manttaaliluettelojen teossa tapahtuneen väärinkäytöksiä vuonna 1680. Lautamies Yrjö Suokas oli (1680) salannut erään ratsumiehen vaimon, Matti Hyytiäinen erään lesken sekä kangaspeltolaisen Simo Ristonpojan.

VÄ I/731
Suurperheet

        Kivennavan suurilukuisimmat perheet olivat mm Antti Hyytiäisen Liikolassa, jolla oli talossaan neljä eri perhettä (v 1665).

Karjalan kannaksen Hyytiäiset ja Hyytiät isonvihan jälkeen

Kalevi Hyytiä

Tarkastelen ohessa lyhyesti Karjalan kannaksen Hyytiäisten ja Hyytiöiden asuinpaikkoja ja isäntiä välittömästi isonvihan jälkeen 1720-1750 luvuilla. Katsaus on lyhyt kooste kerätystä tietoaineistosta. 

'Hyytiäinen' lienee alkuperäinen nimi nykypäivän Hyytiäisille ja Hyytiöille. Nimi kirjoitettiin monella eri tavoin 1500- ja 1600- luvuilla. 1700-luvulle tultaessa kirjoitusasuksi vakiintui usein 'Hytiäin' ja 'Hytiä'. Hyytiäinen nimi lyheni Hyytiäksi Kivennavalla ja Sakkolassa (Metsäpirtissä). Nimen perusmuoto 'Hyytiäinen' säilyi Muolaan kylissä. Nämä edellä mainitut kolme pitäjää olivat 1700-luvun alkupuolen ne pitäjät, joissa Hyytiäisten suku asui. 

Muolaan Hyytiäiset

Hyytiäisiä asui isonvihan jälkeen Kopralassa, Kuusaassa, Peikolassa, Pihkalassa ja Rättölässä. Myöhemmin 1700-luvulla Hyytiäisiä oli asettunut myös Kannilaan ja Saavolaan. Hyytiäiset ovat asuneet Muolaan Kopralassa jo ensimmäisten verokirjojen käyttöönottoaikaan (1540-luvulla). Kopralan kylä oli Hyytiäisten suvun kannalta keskeinen kiinnekohta koko 400 vuoden ajan. Kopralan kylä kuului myöhemmin Heinjoen pitäjään. 

Kopralassa asui 6 Hyytiäisen perhettä: (1) veljekset Aapro ja Paavo Hyytiäinen perheineen; (2) Antti Hyytiäinen perheineen; (3) Mikko Yrjönp Hyytiäinen perheineen; (4) Matti Hyytiäinen perheineen; (5) Antti Matinp Hyytiäinen perheineen ja (6) Martti Hyytiäinen perheineen.

Kannilassa asui Pärttyli Hyytiäinen (s. 1736) perheineen. He muuttivat Kannilaan 1770-luvun alkupuolella.

Kuusaassa (Ylä- ja Ala-Kuusaa) asui Yrjö Hyytiäinen perheineen ainakin 1730-luvun loppupuolelta lähtien. 

Peikolan kylän Hyytiäiset lienevät tulleet Peikolaan isonvihan jälkeen. Tuolloin Peikolassa asui Pekka Hyytiäisen suurperhe. Pekalla vaimona Hanna Matintr. Pekalla ja Hannalla oli 6 aikuisikään varttunutta poikaa, eli:

Simo Hyytiäinen, Tuomas Hyytiäinen, Yrjö Hyytiäinen, Lauri Hyytiäinen, Pekka 'Petter' Hyytiäinen ja Antti Hyytiäinen. Pekan kaikki pojat avioituivat.

Pihkalassa asui Mikko Hyytiäinen ja vaimonsa Anna Parikka jo 1720-luvulla. Heillä on laaja jälkipolvi.

Rättölässä asui 1700-luvun alkupuolella Risto Hyytiäinen ja vaimonsa Riitta 'Brigita'. Heille ei liene jälkeläisiä. Rättölän toisena Hyytiäisenä asui Antti Hyytiäinen puolisonaan Piatta Rättö. Heillä on laaja jälkipolvi.

Matti Hyytiäinen ja vaimonsa Helena Romu asettuivat asumaan Saavolaan 1760-luvulla. Matti oli kotoisin Peikolasta.

Kivennavan Hyytiä(ise)t

Kivennavalle ilmestyi ensimmäinen Hyytiäinen, ratsastaja Antti Hyytiäinen 1620-luvulla. Onkohan hänkin Muolaan Kopralan kylän kasvatteja? Antti asettui asumaan Liikolan kylään. Liikola ja naapurikylä Voipiala olivatkin sitten talvisotaan asti Hyytiöiden tukialueet Kivennavan osalta. Isonvihan jälkeen asui Voipialassa Antti Franssinp Hyytiä perheineen. Antille kasvoi suuri jälkipolvi.

Sakkolan Hyytiä(ise)t

Sakkolasta ensimmäiset tiedot Hyytiäisistä ovat 1670-luvun lopulta. Nimi lyheni Sakkolassa kuten Kivennavallakin Hyytiä-muotoon isonvihan aikoihin. Sakkolan Saaroisissa (Jaamassa) asui isonvihan jälkeen Antti Hyytiän, Matti Hyytiän ja Tuomas Hyytiän perheet. Heistä Matilla ja Tuomaalla on laaja jälkipolvi. Vilakkalassa asui Pärttyli Hyytiäinen ja vaimonsa Anna Eskontr perheineen. Valkjärven kylässä asui Juho Hyytiäinen ja vaimonsa Kerttu Vännintytär perheineen.

 

 

 

Hyytiäisten Muolaalaisjuuret (v. 1543-1727)

Sukunimi Hyytiä-Hyytiäinen on nimistötutkijoiden mukaan kehittynyt linnunnimestä: hyypiä, hyypiö, huuhka, huuhkain, huuhkaja vakiintuen vähitellen joko muotoon Hyytiä tai Hyytiäinen. Vesulahdella Hyytiäis-nimi oli vuonna 1562 jo 24:llä verotalonpojalla ja lisääntyi 1890-luvulle asti 'kolmanteen yleisyysluokkaan'. Savossa nimeä on enää harvalla. Karjalaiset nimesivät mielellään itseään lintujen nimillä, joten Kannaksella nimi esiintyi monella taholla joko muodossa Hyytiä tai Hyytiäinen ennen vakiintumistaan. Kivennavalla nimi oli useimmiten lyhyt Hyytiä, Muolaassa, Heinjoella ja Viipurin pitäjässä Hyytiäinen. Kantajien ei välttämättä tarvitse olla sukua keskenään (Suomalainen nimikirja, Keuruu 1984). Yleisen käytännön ja Suomalaisten kielten tutkimuskeskuksen Nimitoimiston suosituksen mukaan on suomenkielisen seudun asukkaiden nimet tässä kirjoitettu suomeksi. Eri kirjurit saattoivat kirjoittaa saman nimen useilla tavoilla, joten helpointa on käyttää yhtä, todellisessa käytössä ollutta nimeä. Vieras nimi on mainittu esiintyessään 1. kerran.

Hyytiäisiä Muolaan Kopralassa

Kustaa Vaasan aloittama verouudistus 1530-40 -lukujen taitteessa nosti myös suomalaisten nimet esille erilaisten verotustietojen mukana. Nämä nk. voudintilit palautettiin Suomeen v. 1810, osa kuitenkin osittain tuhuotuneena. Kokoelmat sisältävät lukuisia eri sarjoja. Henkilötietoja löytää eniten veroluetteloista, joista muotoutuivat aikaa myöten maakirjat kertomaan talonpoikaisväestön nimistä ja olosuhteista. Ensimmäinen tällainen luettelo tehtiin Muolaassa v. 1543. Kirjureina toimivat yleensä Ruotsista tulleet voudit, jotka aluksi harvoin osasivat suomea, apunaan paikallisia talonpoikiakin. Kirjoitustyyli oli Saksasta opittua ja kirjoittajillekin joskus outoa. Niinpä suomenkieliset nimet saattavat näyttää varsin kummallisilta. Verotuksen monimutkaisuuden takia on tässä viitattava asiaa käsitteleviin teoksiin (esim. Ester Kähönen, Vanha Äyräpää I, Helsinki 1959). 

V. 1543 asuivat Muolaassa Muolaan neljänneskunnassa:

  • Antti Hyytiäinen (Andh hijtiein)
  • Pekka Antinpoika (Per andsson)
  • Matti Antinpoika (Mattz andsson)
    Vähän alempana eri talossa asuivat:
  • Olli Hyytiäinen (Oloff hijtiein)
  • Matti Hyytiäinen ja Pekka Hyytiäinen (Mattz; Per merkittyinä yhtäläisyysmerkein)

Kumpaakin taloa verotetaan yhtäläisin perustein kolmen perheen ryhmänä kuten muitakin ryhmiä. Tilan koosta nämä verot eivät siis kerro mitään (Es 855, VA:5000:83-84).

Seuraavina vuosina nimet pysyivät samoina, kaikkia ei aina merkitty. Vuonna 1559 suoritettiin Viipurin läänissä ns. mål-mittaus, valmistelu sitä varten, että kokoverot saataisiin paremmin vastaamaan toisiaan. Asuinpaikat on nimetty ensi kertaa kyliksi, ei kuitenkaan jatkossa vielä pysyvästi. Hyytiäisten kotikylä on nyt Koprala.

V. 1569 Hyytiäiset on vielä kirjattu Reko Mannisen nautakuntaan ja tilat ovat saaneet savuluvun, joka ilmaisee jotain niiden koosta, mutta maksajien luku on pienempi.

  • Antti Hyytiäinen, veroluku 1/8
  • Pekka on poissa, tilalla Yrjö Pässi.
  • Matin tilalla on hyvin epäselvästi merkittynä Heikki (Hindrich Madzsäin?).

Toista tilaryhmää asuvat:

  • Olli Hyytiäinen, veroluku 1/4
  • Pekka, veroluku 1/4 ja
  • Matti, veroluku 1/8

(Manthall aff Äyrepä Herädh Pro Anno 1569-74, mf Es 874, VA 5319-5320).
Antti Hyytiäinen toimi lautamiehenä jo vuonna 1558. (Es 864, VA 5159: 57)

Kopralan kylä sijaitsi Äyräpäänjärveen työntyvällä niemellä, joten kalastuksen ohella harjoitettu peltoviljely alkoi asutuksen kasvaessa vaikuttaa rajallisesti. Sijaintinsa takia yhteys muihin kyliin oli sekin puutteellista, sillä suoria kulkuväyliä suurempiin keskuksiin vesiteitä lukuunottamatta ei ollut. Vuonna 1559 oli kylässä 8 taloa, mutta tultaessa vuoteen 1939 läpi vuosisatojen oli siellä 100 eri taloutta. Kerrotaan juuri Hyytiäisten, joita kylässä yhä asui, aloittaneen vähän ennen viimeistä sotaa muuttoliikkeen väljemmille takamaille juuri pienen peltomäärän takia. Toki kylässä oli harjoitettu monia erilaisia ammatteja muiden karjalaisten tapaan, toimekkaita kun oltiin. (Ks. Kähönen, s. 511-528 ja Koprala (-kirja), Keski-Uusimaa OY, Kerava 1979).

Muuttaminen paikasta toiseen ei ollut harvinaista Muolaassa enenvanhaankaan. Syynä olivat iheään toistuneet sodat, väestön kasvu, kohoavat verot, vaikeat luonnonolosuhteet hallavuosineen. Erikoisesti Kopralaa pidettiin 'hallanpesänä'.

Vuonna 1570 alkanutta ns. Pitkää vihaa kesti 25 vuotta päättyen Täyssinän rauhaan 1595. Näiden vuosien vaikutus oli monella tavalla raunioittava: ihmisiä katosi, maat rappeutuivat, taloista autioitui n. puolet, verot kohosivat 2 1/2 -kertaisiksi ja niitä pystyi enää maksamaan n. puolet entisistä asukkaista, talot täyttyivät väliin ohikulkevista omista sotilaista, ryöstely jatkui, valitukset voimistuivat ja lopulta vihollinen vei sen, mitä jäljelle oli jäänyt (Kähonen s. 334-350).

Antti Hyytiäinen myi maansa Klaus Flemingille v. 1571 ja liittyi Tuomas Tepposen sissijoukkoihin varmentaen näin elantonsa perheelleen, mutta hankki myös suvulleen liikkumisvapauden, ratsumiehiä kun tarvittiin seuraavan vuosisadan aikana Ruotsin suurvalta-aseman luomiseen Euroopan taistelukentillä usein. Antti-knaappi ehti toimia Tepposen ydinjoukoissa ainakin 12 vuotta. Matti Hyytiäinen kyllä taas köyhtyi niin, että hänen tilansa veroluku oli v. 1574 vain 3/8, jolloin Pekkaa ei enää mainita.

V. 1589 kaikki em. Hyytiäiset ovat poissa veroluetteloista, mutta jollakin heistä oli Lasse-niminen poika, koska tuolloin Pekan ja Matin tiloja hoitavat uudet miehet:

  • Pekka Lassenpoika (Larsson) Hyytiäinen, verolukuna 2/3 - 3/4 (apuvero)
  • Paavo (PÅfwel) Lassenpoika Hyytiäinen, veroluvut 1/3 - 1/4 (apuvero).

Ollin tila oli sodan aikana tuhottu ja se oli jäänyt autioksi (VA 5619-33, mf Es 894).

Kopralan väen elämä ei helpottunut rauhankaan jälkeen. Koko maa koki erään ankarimmista nälkävuosista v. 1601-1602. Kato oli paikoin niin täydellinen, että sadosta riitti ravintoon vain yhden aterian verran ja ihmisiä kuoli nälkään kylittäin. Venäjälle pakeni Muolaasta 60 perhettä, lisäksi Ruotsi alkoi kuljettaa sotaväkeä Balttiaan uuden sodan takia Kannaksen kautta ja väkeä muutti metsiin (Kähönen s. 352-356, 469-475). Veroluetteloihin joutui enää harva isäntä. Vuonna 1614 eli Hyytiäisiä Kopralassa vain kaksi veronmaksajaa Pekka ja Hannu (Hanns). Ollin tila mainitaan autiona, jolla joku voi silti asua.

Vuonna 1624 isännät ovat uusia:

  • Mikko (Michill) Hyytiäinen, veroluku 1/3
  • Frans Hyytiäinen, veroluku 1/2. Talossa oli myös Pekka Pekanpoika.

Samana vuonna ilmestyy Kivennavan Liikolaan veronmaksajaksi ratsastaja Antti Hyytiäinen. Suku jäi Kivennavalle, mutta perheen miesten nimet vihjaavat muolaalaisiin sukulaisiin, sillä myöhemmin tavataan heidän joukossaan nimet Antti, Lasse, Pekka, Yrjö (Jören) ja harvinainen Frans (VA 6093: 4-15, mf Es 934, 16-23).

Em. isäntien nimet pysyvät samoina vuoteen 1639 asti, jolloin laadittiin tavallista tarkempi luettelo valtion verotettavista. Ruotsi oli liittynyt 30-vuotiseen sotaan, joka vaati valtiolta lisätuloja. Aluksi alettiin myllyiltä periä veroa sinne tuodusta viljasta, mutta kun kansa keksi palata entisten käsimyllyjensä käyttäjiksi, päätettiin panna viljan syöjät itse verolle. Näin syntyi uusi, hyvin pitkäaikaiseksi kehittyvä henkilökohtainen henkimaksu vanhan maata ja taloa rasittavan veron rinnalle. Vähitellen maksusta vapautui tiettyjä tärkeitä ryhmiä ja myös maksukyvyttömät olivat vapaat, mutta talojen isännät yleensä löytyvät nyt vuosittain laadittavien henkikirjojen sivuilta. Aikaa myöten erityiset kirjurit kokosivat maksut, mutta pitäjien lautamiehet ja kuudennusmiehet valvoivat annettujen tietojen todenperäisyyttä veronkierron estämiseksi. Virheitä silti sattui. Henkikirjat (Manthals länghder, alkavat vuodesta 1635) kuuluvat valtionhallinnon läänintilien sarjaan, aluksi myllytullinimisenä. 

Hyytiäiset löytyvät näiden henkikirjojen sivuilta edelleen Kopralasta seuraavasti:
V. 1635

  • Risto (Christer) Hyytiäinen, vaimo Kaarin. Talon varallisuutta on yksi hevonen, ori, yksi tamma, 10 lehmää, neljä hiehoa, vuohi, neljä lammasta, kaksi vuonaa, kaksi sikaa. Kylöala oli neljän pannin suuruinen. Talossa asui vävy Antti Yrjönpoika ja vaimonsa Kaarin. (Qvarntulls hjälppens Manttal sampt Boskaps och Utsädhes Rannsakning aff Euräpä Häredh Pro Anno 1639, VA 8560: 274, mf LT 1047-48).
  • Kylän neljännessä talossa asui Pekka Franssinpoika, sukunimeä ei mainita, vaimonsa Valpurin kanssa. on epävarmaa, oliko tämä Pekka Hyytiäisiä. Vähitelleen Frans saa sukunimen piirteitä ja esiintyy outoina muotoina. 1700-luvulla siitä on tullut Krantz.

Vuosina 1657-1659 tehtiin tarkaksi vaadittu henkikirja, joten siitä ehkä löytyvät ainakin kaikki veronmaksukykyiset Hyytiäiset. Heitä ovat:

  • Lauri Hyytiäinen, vaimo Anna Ristontr
  • veli Juho (Johan, v. 1659), vaimo Marketta (Margaretha). Talossa on ensin renki Risto, sitten Matti, tämän vaimo Kaisa ja tytär Marketta, yht. 7 henkeä.
  • Mikko Hyytiäinen, vaimo Marketta Mikontr, yht. 4 henkeä
  • veli Lasse Ristonpoika Hyytiäinen. Talossa on rakuunan leski Marketta.
  • Pekka Franssinpojan kanssa asuvat veli Pärttyli, tämän vaimo Marketta ja lapset Yrjö sekä Marketta. Sukunimi puuttuu yhä (VA 8628, VA 8633:767, mf LT 810, 1082).

Vuosi 1667 esittää uusina henkilöinä Lassen tyttären Aunen (Agneta) ja pojan Matti Lassenpojan. Mikko toimii ratsumiehenä ja Lasse Ristonpojalla on vaimo. Juho Hyytiäinen on ottanut ratsumiehen pestin ja avioitunut (VA 8656:887 o., mf LT 1086, Mantals och Rannsaknings Längdh). Pekka Fransinp on kuollut.

Ruotsin valtio oli kokenut kovia, vaikka voittomaita olikin kertynyt lisää. Niiden hallinta tuli kalliiksi. Varat olivat kuluneet sotiin, verot oli lahjoitettu suurin määrin aatelisille. Näiden määrä oli kasvanut pelottavasti. Kristiina-kuningatar vaati suuria summia 'elatusapua' luovuttuaan kruunusta ja hovin menot kasvoivat loisteliaan elämäntavan seurauksena. Talonpojat olivat menettämässä tilansa verokyvyttöminä kruunulle ja ihmisiä karkaili Venäjälle jopa kylittäin. Sitten tulivat taas katovuodet 1669-1677, 1685-1688 ja suuret kuolonvuodet 1695-1698. Muolaassa menehtyi nälkään ainakin 1430 ihmistä (Kähönen, s. 469-475). Valtiovalta pohti säästökeinoja ('säästöhöylä' uutena terminä), esitti kieltoja, käskyjä, säädöksiä, sääntelyjä, valvontaa ja ohjailua talonpitoon saakka. Palkollissäännöt v. 1664 ja 1686 pakottivat 'liiat' lapset etsimään työtä tuottavista elinkeinoista. Reduktio purki aatelisten saamia etuja ja jakopalkkalaitos toi sotamiehet ruotujen hoiviin. Suomenkin kansa joutui punnitsemaan tarkoin, riittivätkö varat muuhunkin kuin veroihin. Koska pienet tilat olivat muuttuneet kruununluontoisiksi ja perimäoikeus menetetty, oli helppoa lähteä etsimään autioita, jotta saisi muutaman vuoden ajan toipua verottomana uudessa paikassa (erilaisia veroparseleita oli ajoittain 30).

Hyytiäiset sinnittelivät Kopralassa, mutta emme tiedä, oliko joku perheestä lähtenyt etsimään toisia maisemia. Jäljelle jääneet olivat keksineet uusia tulolähteitä:

  • Risto Hyytiäinen toimi v. 1680 katselmuskirjurina (s. 432)
  • Juho Juhonpoika toimi ratsumiehenä ja vaimo piti taloa. Keitä ovat talossa asuvat Erkki vaimoineen, ei selviä.
  • Heikki (Hindrich) Mikonpoika Hyytiäinen on ottanut helpomman rakuunan pestin ja on jo aviossa. 
    Muita rakuunoita ovat:
  • Tuomas (Thomas) Mikonpoika Hyytiäinen, jolla on vaimo
  • Pietari (Pedher) Hyytiäinen, naimaton

(VA 8689: 460-461, mf LT 1095)

Vuonna 1688 Kopralassa ovat maakirjan (VA 8698, mf LT 1096) mukaan:

  • Mikko Hyytiäinen
  • Mikko Juhonpoika Hyytiäinen
  • Paavo Hyytiäinen Tuomas Hyytiäisen tilalla
  • Antti Matinpoika Hyytiäinen 'on sama kuin ennen'

Henkikirja (sisältyy ed. mikrofilmiin) samalta vuodelta (v. 1688) on ehkä 'oikeampi' sillä tavalla, että se kertoo edellisen vuoden tilanteen (maakirja sisältää vanhentuneitä tietoja, koska se 'ilmestyi' harvemmin ja toisti aikaisempia asioita). Sukunimi kyllä puuttu usein.

Kopralassa asuvat:

  • Tilalla nro: 1
    • Juho Juhonpoika vaimoineen
    • Mikko Juhonpoika (yksin) ja ratsumies Erkin vaimo
  • Tilalla nro: 2
    • Heikki Mikonpoika vaimoineen
    • poika Tuomas Mikonpoika vaimoineen
    • Pekka Mikonpoika vaimoineen
    • Juho Mikonpoika (yksin)
    • Lasse Sipinpojan (Sigfred) vaimo
    • Lasse Mikonpojan vaimo (yksin)
  • Tilalla nro: 4
    • Matti Hyytiäinen (Hyttinen ?) yksin
    • veli Yrjö vaimoineen
    • veli Antti Lassenpoika (yksin)

Pekka Fransinpojan tilalla asuu Heikki (lisänimi Frantzi näyttää sukunimeltä). Naapureina Hyytiäisillä oli jo muutaman vuoden ajan ollut Skalmin perhe, joka on lähtöisin vanhasta Skalm af Karelen -aatelissuvusta. Sen jäsenet olivat vaikuttaneet merkittävästi Kannaksen historiaan, tyttäret liittyneet avioituessaan maan korkeimpiin sukuihin. Reduktio poisti tältä haaralta eräitä etuja ja suku on talonpoikaistunut. (Em. henkikirjasta Skalmit puuttuvat)

Sinä vuonna tehdyssä palkollisten luettelossa (nimiä ei mainita) kerrotaan Kopralassa olleen seisemän renkiä ja neljä piikaa tai tytärtä (LT 1181, s. 659).

Vuoden 1693 henkikirja toistaa em. tiedot. Vain Erkki vaimoineen puuttuu ja nelostalon Antti Hyytiäinen on avioitunut. Epävarmat yhteydet pysyvät sellaisina edelleen.

Vuodet 1695-1698 olivat varsinaisia nälkävuosia, joiden yli saattoivat selvitä noissa oloissa vain sellaiset, jotka olivat tarpeeksi taitavia keksimään luonnosta löytyviä elintarvikkeita: kalaa, marjoja, kasveja ja eläimiä. Kopralassa tällaiseen oli mahdollisuuksia ja niitä varmaan käytettiin. Kaikkia tuon ajan lähdetietoja ei tällaiseen sukututkimukseen ole mahdollista saada esille, koska niitä ei ole mikrofilmeillä. Vuonna 1708 laadittiin viimeinen henkikirja isonvihan ajalta. Sota oli alkanut vuodet 1700 syksyllä ja Kannas joutui heti huomaamaan sen aiheuttamat vaikutukset. Mikko Hyytiäinen ja rakuunoiksi pestautuneet matkasivat joukkojensa mukana ja kotiväki koko tulla toimeen, miten kykeni. Ajan sotilasrullien lukeminen vaatii monien vuosien työn ja matkaoja Tukholmaan sekä Tarttoon, jossa kirjat ovat. Nehän eivät olleet Suomen omaisuutta ja kaikkia asiakirjoja ei ole filmattu Suomeen vielä. Kirjallisuutta on runsaasti, mutta tarkat tiedot kaikista asemiehistä on löydettävissä pala palalta.

Kopralassa kuitenkin oli Hyytiäisten kotipaikka, vaikka joku ehkä oli etsinyt itselleen toisen asuinpaikan päätellen 1720-luvulla alkaneista kirkonkirjoista. Pitäjässä pyrittiin autiot asuttamaan verojen toivossa. Muutaman vuoden ajan sai asua verovapaana, joten nimeä ei mainita veroluetteloissa. Tarkkaan tutkimalla kaikki mahdolliset kirjalliset lähteet saattaa jonkun 'irrallisen' Hyytiäisen löytää niistä vielä. Kirkonarkiston eri lähdesarjoissa esiintyy Hyytiäisiä ensimm. kirjoissa useassa kylässä, luultavasti Kopralasta lähteneitä. Joidenkin kohdalla tuntuu kuitenkin yhdistäminen vaikealta aivan vieraan tuntuisen nimen takia. Olihan jonkun muunkin mahdollista ottaa kyseinen sukunimi!

Vuonna 1723 laadittiin venäläisten toimesta eräänlainen yhdistetty maa- ja henkikirja, johon kirjattiin jokainen esille etsitty Viipurin läänin asukas. Lääni oli liitetty Venäjään Uudenkaupungin rauhassa 1721 ja sitä hallittiin nyt Viipurin komendanttiviraston alaisena. Entisen uskontonsa ja Ruotsin ajan lait sai kansa pitää. Muuten piti suunnistautua elämään uudenlaisissa olosuhteissa. Sotia ei kuitenkaan käyty sataan vuoteen. Myös verot pysyivät muuttumattomina, valvontakin oli väljää. Muolaassa oli lahjoitusmaita entiseen tapaan, päivätöitä tehtiin pitkään vain muutama vuodessa. Uusi lähikaupunki, Pietari, tarjosi monenlaisia ansiomahdollisuuksia yritteliäille naisille ja miehille. 

Vuonna 1727 suoritettiin läänissä verotarkastus (revisio), johon paikalliset talonpojat osallistuivat. Siitä laadittiin pöytäkirja, joka on siten hyvä, että jälkipolville selviää, millaista maata ja millaisin etuisuuksin esi-isät elivät tuolloin. Sen mukaan Hyytiäisistä joku oli säilyttänyt perintöoikeutensa tilaansa. Sellainen oli aika harvinainen etu, sillä melkein kaikki lähipitäjien asukkaat olivat menettäneet sen 1600-luvun kovissa koettelemuksissa, Kivennavalla esim. vain 6 omaa tilanomistajaa.

Sodan aikana tehtiin henkikirjat vanhaan tapaan vuoteen 1708 asti. Se ilmaisee tilanteen vuoden 1707 lopulta. Kopralan Hyytiäisistä veron maksajia ovat: 
v. 1708

  • Talossa nro: 1, 5 henkeä
    • Mikko Juhonpoika vaimoineen, piika Maria
    • veljenpoika Juho Juhonpoika vaimoineen
  • Talossa nro: 2, 10 henkeä
    • Tuomas Mikonpoika vaimoineen
    • poika Antti (Tuomaanpoika) vaimoineen
    • veljenpoika Paavo Antinpoika vaimoineen
    • veljeenpoika Yrjö Lassenpoika vaimoineen
    • ratsumies Matti Yrjönpojan vaimo, poika Aaprami
    • kahdennusmies, ratsastaja Heikin vaimo
  • Talossa nro: 4, 4 henkeä
    • Antti Hyytiäinen vaimoineen, ratsumies
    • pojanpoika Antti Matinpoika 
    • pojanpoika Lasse Matinpoika
    • sisar Anna

(VA 8731:1989, mf LT 1195 (=1702) ja VA 8753:1964, mf LT 952 (=1708))

Vuoden 1723 kirjureilla näyttää olleen vaikeuksia ymmärtää oikein suomalaisten ilmoittamia nimiä. Muutenkin kirjoitustyyli on sellaista, että tulkintaan voi tulla virheitä. Vertaamalla aikaisempiin, tosin vajavaisiin tietoihin ja myöhempiin kirkonkirjojen päivämääriin, on mahdollista pysytellä oikeilla jäljillä. Lisättynä mukaan sijoitettavilla 'jälkitiedoilla' näyttää ko. vuoden luettelo seuraavanlaiselta:

Koprala

  • Talo nro 1 (on kunnoltaan keskinkertainen, jossa talon lisäksi karjatilat)
    • Mikko Musal (Michel ?), 100 v.
    • vaimo Anna Ollintytär, 80 v.
      • poika Matti, 60 v.
      • poika Aaprami, 40 v. (k. 14.12.1757)
      • vaimo Maria Eskontytär (Martikainen), 40 v. (k. 13.3.1740)
      • poika Tuomas, 3 v. (vaimo 4.12.1737, Maria Juhontytär Suutari Heimalasta)
      • tytär Helena, 6 v.
      • tytär Riitta, 1/2 -v.
    • isän veli Paavo Heikinpoika, 70 v. (k. 9.9.1750)
    • vaimo Maria Juhontytär, 60 v.
      • poika Aaprami, 10 v. (vaimo 1.12.1734 Ristiina Iisakintytär Taaperneimeltä)
      • tytär Aune (Agneta), 8 v. (puoliso 27.12.1739 Matti Eskonpoika Ristseppä Ristseppälästä)
  • Talo nro: 2 (tila köyhä, talo ränsistynyt 'slätt')
    • Antti MAtinpoika Julkoin, 65 v.
    • vaimo Hanna Ollintytär, 50 v.
      • tytär Maria, 8 v.
  • Talo nro: 3 (tila keskinkertainen, talo vanha)
    • Mikko Juhonpoika, 86 v. (k. 4.5.1740 (haudattu kirkkoon))
    • vaimo Valpuri, 50 v. (k. 23.3.1740 (haudattu kirkkoon))
      • poika Mikko, 6 v. (k. 28.10.1750; vaimo 30.11.1729 Johanna Pietarintytär Henttinen, s. 1704 Henttisistä)
      • tytär Anna, 6 v.
      • vävy Albrecht Juhonpoika, 37 v. (?)
      • vaimo Riitta Mooseksentytär (?), 18 v.
  • Talo nro: 4 (tila köyhä, yksi talo)
    • Matti Juhonpoika, 40 v.
    • vaimo Marketta Kasperintytär, 30 v. (k. 8.8.1744 'Maria ?)
      • poika Juho, 2 v.
      • poika Antti, 1/2 v.

      Itsellisenä, ilman omaa taloa, mainitaan

    • Tuomas Mikonpoika, 70 v.
    • vaimo Helena Martintytär, 70 v.
      • Matti Tuomaanpoika, 30 v.
      • vaimo Maria Eskontytär, 25 v.
      • tytär Eeva, 1/4 v.

    (Heikki Krantz kuolee Kopralassa 11.9.1737 köyhänä ja yksinäisenä itsellisenä)

(VA 9805:14, mf Es 1693)

Vuonna 1727 tutkittiin kaikkien Viipurin läänin tilojen verollinen tilanne, yhdisteltiin autioita ja huonokuntoisia tiloja veronmaksukykyisiksi, poistettiin rästejä ja pyrittiin saamaan verot oikeudenmukaisiksi. Pohjana oli vuoden 1706 maakirja. Tarkoituksena oli noudattaa Ruotsin ajan käytäntöä uutta veroa määrättäessä. Koko kihlakunnassa oli verorästien osuus veromäärästä 87%, joten Hyytiäisten köyhyys ei ollut harvinaista ja työn johtajana toiminut asessori Anton von Saltza ymmärsi hyvin kansan vaikeudet (Karskela, Kivennapa ..., Turku 1989).

Suomennettuna Kopralaa koskeva selostus näyttää seuraavalta:

Koprala (Kåprala)

    • Mikko Hyytiäinen (1/6, 1/3, 1)
    • Samuel Jaakonpoika (1/12, 1/6, 1)
    • asumaton autio (1/12, 1/6, - )
        (edellä luetellut 3 tilaa yhdistetty) Nyt sama Hyytiäinen Mikko Juhonpoika. Perintötila kuudesosan vero-osuudella. Peltoa runsaasti viiden tynnyrin ala ruokamultamaata, niittyä kahdeksan kuorman verran saraheinää, riittävästi kaskipuuta ja tervasmetsää, hyvät laitumet, kalastusta sisäjärvessä, ei myllynpaikka, ei myöskään humalatarhaa. Vastaa 1/3 2/3 verosta, 1 tila
    • Tuomas Hyytiäinen (1/6, 1/3, 1)
    • Hannu Laukon tilasta (1/12, 1/6, - )
    • samasta tilasta (1/4, 1/2, -)
        (edellä luetellut 3 tilaa yhdistetty) Nyt Paavo Heikinpoika Hyytiäinen. Perintötila veron kuudesosan osuudella. On tähän asti saanut viljellä Ruotsin ajalta asti 12 vero-osuudella autiota Hotokkalassa ja sitten peltoa kuuden tynnyrin verran ruokamultamaata, on savi ja hiekkamaata, niittyä 10 kuorman verran saraheinää, osaksi kaislikkoa, riittävästi kaskipuuta ja tervasmetsää, ja muut elämisenehdot samat kuin edellisellä. Vähennetään verosta yhdessä Hotakkalan aution kanssa 1/6 ja apuverosta 1/3. Vastaa 5/12 5/6 verosta, 1 tila
    • Pekka Franssinpoika (3/8, 4/4, 1)
        Nyt Heikki Pietarinpoika Frantzi. Kruununtila.
    • Antti Hyytiäinen (1(8, 1/4, 1)
        nyt samoin Matinpoika. Perintötila. Peltoa runsaasti kahden tynnyrin verran, maanlaatu samanlaista kuin Mikko Hyytiäisellä tässä kylässä, niittyä neljän kuorman verran saraheinää puoliksi, muuten samoin kuin edellä. Voi vastata 1/8 1/4 verosta, 1 tila

(VA 9818: 345-346, mf Es 2694)




Seuraamalla kirkonarkistojen eri sarjoja (historiakirjat, rippikirjat, muut asiakirjat) voi suvun edellä esitellyt juuret laatia sukupuuksi, vaikka varhaisimmat sukuyhteydet ovatkin epäselviä patronyymien (isännimen) puuttuessa. Varmaa on, että joku näistä sopii muolaalaisen Hyytiäissuvun esi-isäksi. Autiotilojen tarkempi tutkimus saattaa tuoda lisävalaistusta jonkun muualle muuttaneen lähtöpaikkaan ja sijoittaa tähän Muolaasta kotoisin olevaan sukuun. Ensimmäisten kirkonkirjojen tiedot osoittavat suvun olleen laajan ja väkirikkaan. Kotipaikan sekä olosuhteiden rajallisuus pakottivat ehkä etsimään muita mahdollisuuksia elinkeinojen harjoittamiseen.